Hugon ja Pinjan pennut syntyivät keisarinleikkauksella
Rauman eläinlääkäriasemalla Uni-Vetissä perjantaina n. kl.12.30 kieppeillä.
Avautumisvaihe oli venahtanu ja lämmönlaskusta kulunu aikaa jo liki 30 tuntii.
Porista ei saatu aikoja vaikka soiteltiin mihin. Kaikilla oli päivät täynnä. Onneks Hugon kasvattaja Virtasen Anne oli tukena. Hän tuli jo edeltävänä päivänä meille - tarkoituksena avustaa alkavassa synnytyksessä. Tuntu aivan käsittämättömältä, ettei Porin kokoisessa kaupungissa löydy lääkäriä joka kerkeis ottamaan meidät kiirepotilaana. Lopulta Sata-Vetistä kehotettiin soittamaan vielä Raumalle Univetin lääkäriasemalle. Siellä olisi ainakin 3 lääkäriä ja paremmat mahikset saada hoitoa. Soitettiin sinne ja viimein tärppäs.
Pakattiin äkkiä auto. Puhdas kori pennuille, pyyhkeitä, peittoa, lämpöpulloja ym mukaan.
Ja sit menoks. Matkalla mua alko oksettaan ja tuli kaamee olo. Jännitys oli niin korkee.
Meidät otettiin heti aamupäivällä vastaan ja lääkäri olikin sitä mieltä et ois syytä leikata. Pinja oli auennut täysin, mutta pentua ei tuntunu synnytyskanavassa. Epäiltiin kohdun venyneen niin isoksi, et se ei alkanut supistella eikä edennyt työntövaiheeseen lainkaan. Koska tiineyspäiviäkin oli kertynyt jo 66/64 päädyimme leikkaukseen ennen kuin kävisi huonosti. Ei yksinkertaisesti uskaltanut enää pitkittää tilannetta. Pinja kärrättiin leikkaussaliin ja alko odottelu..
Odottelu oli kamalaa eikä itkulta voinu välttyy. Miten kaikki menisi? Selviäisikö pennut? Entä ite Pinja? Tuli ihan toivoton olo siinä jännityksessä ko ei tiennyt miten tilanne etenis.
En kestäny ajatusta et menettäisin vielä Pinjankin kaiken jälkeen.
Saavuttin takaisin sairaalaan yhden maissa ja meidät kutsuttiin katsomaan tuoretta äitiä ja pentuja. Käytävä tuntui ihan loputtoman pitkältä. Kyyneleet alko valumaan kun käytävän päädymmäisestä huoneesta pilkotti vielä lattialla nukkuva Pinja. Pientä ininää ja vaikerrusta kaiku käytävään asti.
Ne oli Pinjan pentuja. ♡ Liikuttava näky.
 |
| Leikkaussalissa mua odotti tää ihastuttava näky <3 |
Hoitajat hääräsivät pentujen parissa ja osa oli lämpökaapissa.
Pian mekin päästiin hommiin ja autettiin pikkusia nisälle että pääsivät heti imemään kullanarvosta ternimaitoo. Pinja oli vielä autuaan tietämätön suuresta perheenlisäyksestään.
Hetken päästä Pinjaa leikannut lääkäri tuli kertomaan että yksi pennuista pitäisi lopettaa. Hällä oli verenvuotohäiriö etujalassa. Todennäköisesti napanuora oli kiertynyt tiukasti jalan ympäri ja ollut niin tosi pitkään, koska jalka oli mennyt kuolioon. Ainoo mitä vois tehä olis amputointi, mut koiran elämä tulisi olemaan tosi rankkaa kolmella jalalla.
Käytännössä vaihtoehtoa ei siis ollut.
Niimpä otin äkkiä kännyn taskusta ja räpsäsin vielä viimeset kuvat tytöstä. Taas itkettiin.
Tuntu ihan kamalalta et tämä pikkunen rinsessa jouduttais lopettaan.
Oli niin elinvoimainen, terve ja terhakka. ihan niin kuin kaikki muutkin.
Ainoostaan jalka oli pois pelistä, eikä sitä ennalleen sais.. kamalaa.
 |
| Pikkurinsessa joka jouduttiin lopettamaan.. |
Muut pennut olivat pirtsakoita ja kuvii räpsittiin minkä kerettiin. Puhelin soi ja urospennusta kiinnostunut kyselykin tuli siinä leikkaussalissa ollessamme. Kiitin kiinnostuksesta pentujamme kohtaan ja lupasin palata asiaan myöhemmin.
Kolmen maissa päästiin turvallisesti kotiin. Oli ihana ja huojentunu olo. Ihan niinko sillon, ko oon kolme tytärtäni saanut. Onnellinen siitä et kaikki on ohi ja elämä uuden pikkusen kanssa voi alkaa. Kaikki päätty kuitenkin yllättävän hyvin, vaik draamaa olikin matkassa ja yks neiti menetettiin. Pentuja synty 7. 4 narttua ja 3 urosta.
Ultrassa oltiin nähty 3. Röntgenissä epäiltiin et pentuja ois 5 tai 6. Mut lopputulos oli kokonaiset 7!
Onnentoivotuksia sateli sitä mukaan kun tieto levisi ja sisko onnitteli muakin,
ko meist oli tullu "isovanhemmat". Silt se kyl vähän tuntu.
Mamman "lastenlapset" oli syntynyt ja saatu vihdoin kotio.
 |
| n. 6. tunnin ikäsii kultsipentuja |
